tiistai 16. helmikuuta 2010

Porkkanoita ja Banaaneja

Ensimmäiset muistiinpanoni terveellisen ruuan valmistuksesta kirjoitin neljä-vuotiaana. Jo pienenä tiesin, että seesamin siemenet sisältävät paljon valkuaista, ja että hedelmiä ja vihanneksia ei pidä syödä samalla aterialla. Puhumattakaan veden litkimisestä ruuan yhteydessä.

Halusin ruoka-saarnaajaksi. Ymmärsin kuitenkin jo varhain, että Suomessa ääntä ei saa kuuluviin, jos ei ole läntisen lääketieteen aivopesemä. Valitettavasti olemme kansa, joka ei usko mitään, mitä ei ole todistettu teollisuuden tai sponsoroitujen tutkijoiden suulla.

Niin, tämän onkin tarkoitus provosoida. Tutkijana itsekin toimineena voin sanoa, että tiedekin joutuu palvelemaan joskus rahaa. Mutta ei toki aina. Kuitenkin, usein eniten euroja omaava saa äänensä koviten kuulumaan.

Vai oletko tienny, että aspartaami on todettu myrkyksi? Tai että ripsivärissäsi saattaa olla rikkaruohomyrkkynäkin tunnettuja ainesosia? Et varmaankaan. Siksipä koen, että minun on kerrottava sinulle suuhusi ja kehoosi ahtamista aineista.

Ruoka ja luonnon kosmetiikka ei ole minulle uskonto. Elämästä nauttiminen hyvällä omalla tunnolla on. Siksi, ollesani mustavalkoinenkin, muistan, että poikkeuksia saa tehdä - nautinnon takia tai tilanteesta johtuen. Pääasia on, että tietää ja tiedostaa, ja pyrkii valitsemaan aina sen parhaan, itsensä ja ympäristönsä näkökulmasta.