Anton & Anton avasi kaupan Helsinkiin!

Kuva: Joanna Moorhouse

Jee, ihana Porvoolainen Anton & Anton löytyy nyt myös Töölöstä, Museokadulta.

Lähiruokaa, luomua ja pikkutilojen antia, kauniista ympäristöstä. Myynnissä esimerkiksi luomu-kanaa, jota on lähes mahdoton löytää.

Kaupan pitäjät tarjoavat myös tietoiskuja ja ajatuksia. Petos lautasella -kirjan ja vastikään suomeksi ilmestyneen Aitoa ruokaa -kirjan kirjoittaja, toimittaja Mats-Eric Nilsson tulee Museokadulle kertomaan uudesta kirjastaan ja ruokafilosofiastaan perjantaina 29.10. klo 16 - 17. Haastattelijana ruoka-/ravintolatoimittaja Kenneth Nars. 

Jee!

Pesuaine-mankeli

Mikä on pesuaineissa tärkeintä: no että ne pesee ja poistaa tahrat tehokkaasti!

Tahranpoistajat ovat kuitenkin pahimpia eko-mokia. Ympäristöä kuormittamattomat pesuaineet kun eivät poista kaikkia läikkiä myrkkyjen teholla. Ne ovat lempeitä sekä ympäristölle että pinnoille.

Ekomielinen vaatteiden pesijä esimerkiksi poistaa yksittäiset tahrat tehopesuaineilla kuten BioLuvil tai Ariel ja tämän jälkeen vasta upottaa vaatteet kokonaan pesuaineeseen - eko-pesuainekylpyyn.
Ja yhtä tärkeeä kuin pesuaineen laatu on kuitenkin myös annostelun määrä. Ylimääräinen pesuaine ei vain rasita ympäristöä vaan myös vaatetta - lyhentäen sen käyttöikää.

Kodin pintojen puhdistuksessa ei tahroja tarvitse poistaa välttämättä myrkkyaineilla - sipaisu taikasienellä (love it) irrottaa melkein mitä tahansa - lattioista laukkuihin ja hellasta seiniin.

Yleiset ohjeet eko-mieliselle puhdistajalle tarjoaa kuluttajavirasto:

• Pyykinpesuaineet voivat sisältää veden pehmentämiseen tarkoitettuja fosfaatteja, jotka rehevöittävät vesistöjä. Fosfaatittomia pesuaineita tulee käyttää aina siellä, missä ei ole järjestetty jätevesien puhdistusta.
• Koneastianpesuaineet ovat korkean emäksisyyden takia syövyttäviä ja ärsyttäviä. Niissä on usein myös fosfaatteja ja klooripitoista valkaisuainetta.
• Valkaisuaineet sisältävät yleensä hypokloriittia tai vetyperoksidia, jotka ärsyttävät silmiä ja ihoa. Valkaisuaineissa oleva kloori voi muodostaa ympäristössä haitallisia ja huonosti hajoavia orgaanisia klooriyhdisteitä.
• Tahranpoistoaineissa on vahvoja liuottimia kuten liuotinbensiiniä sekä terveydelle että ympäristölle vaarallisia ja usein myös syttyviä aineita.
• Hajusteet ja vessanraikasteet ovat puhtauden kannalta tarpeetonta ympäristön kemikaalikuormitusta.

Myeko - ilo silmälle

Vihdoinkin jotain ihan toisen näköistä, nimittäin luomu-kosmetiikkamarkkinoilla. Myeko hurmaa tummanpuhuvuudellaan. Ja testereiden perusteella myös tuotekoostumuksillaan.

Täydellisen ihonhoitosarjan tarjoava merkki on Eco Cert -luomu-sertifioitu. Sertifikaatti tarkoittaa, että kaikki raaka-aineet ovat ilman myrkkyjä kasvatettuja ja tuotteet eivät sisällä keinotekoisia säilöntäaineita, mineraaliöljyjä tai eläinperäisiä ainesosia.

Paitsi ei aivan. Eco Cert on suhteellisen löyhä sertifikaatti. Se sallii muutamia raaka-aineita, joita muut luomu-sertifikaatit eivät hyväksy. Tällainen ainesosa on muun muassa Cocamidopropyl Betaine, kemiallinen puhdistusaineissa käytettävä koktail, joka valmistetaan kookosöljystä ja dimethylaminopropylamine-nimisestä aineesta. Käyttääkö Myeco jotain synteettistä? Tähän en vielä ole saanut vastausta.

Tarkan luomuilijan tulee siis tarkastaa myös Eco Cert -tuotteet - mikäli haluaa välttää synteettisiä ainesosia viimeiseen milliin asti. Tuoteselostetta (INCI-listaa) voi verrata vaikkapa Totuus kosmetiikasta -kirjan kattavaan selvitykseen tai netistä löytyviin listauksiin. INCI-lista ei kuitenkaan kerro kuin raaka-aineen alkuperän. Laatua se ei paljasta - kuten taas luomumerkintä.

Itse myyn sieluni kauneudelle ja tehokkuudelle ja ostan hyvällä omatunnolla Eco Cert -tuotteitaKIN. Syönhän ei-luomu-ruokaakin. Minulle riittää lähes täydellinen myrkyttömyys.

Myekoa voi ostaa muun muassa merkin verkkokaupasta.

Kierrätys on P.OP

Lastenvaatemerkki Polarn O. Pyret järjestää kirpparin, johon jokainen on tervetullut myymään vanhoja P.OP-vaatteita ja ostamaan käytettyjä.

Myyjiä houkutellaan paikalle tarjoamalla mahdollisuus ostaa P.OPin mallikappaleita -50% hintaan.

On mielestäni mahtavaa, että brändi itse järjestää jälleenmyyjäiset. Konkreettinen tapa viestiä, että meidän tuotteet ne ovat laadukkaita ja kestävät. Vink vink Marimekkolaiset.

P.OPia voivat suosia luomu-vaatteidenkin diggarit: luomupuuvillasta valmistettu eko-mallisto on tullut jäädäkseen.

MISSÄ? 

Viihdekeskus Flamingo, 2. krs (Vantaa, Jumbon vieressä)
MILLOIN?

La 30.10.2010 klo 10–14.
 

Huom! Myyntipaikkoja rajoitetusti. Sitova ilmoittautuminen pk-seudun myymälöihimme(FLAMINGO, KAMPPI tai SELLO) 28.10 mennessä. Jos olet mukana tapahtumassamme Second Hand Market – myyjänä, pääset sisään jo kello 9 ja sinulla on mahdollisuus ostaa ensimmäisenä myös kevään 2010 Polarn O. Pyretin mallikappaleita, joita myymme -50 % ovh:sta. Maksuvälineenä käy ainoastaan käteinen.

Mikä on aitoa ruokaa?

Mats-Eric Nilssonin Äkta Vara on vihdoinkin ilmestynyt suomeksi, suomalaisin elintarvike-esimerkein. Aitoa Ruokaa on jo herättänyt mediammekin.

En ole vielä ehtinyt ostaa kirjaa omaan hyllyyn, mutta Nilssonin aikasempi kirja Petos Lautasella - tiedätkö mitä kaikkea suuhusi panet? teki vaikutuksen.

En tiennyt aikaisemmin, että esimerkiksi vanilliinia voidaan valmistaa lahoavasta puusta, tai jopa lehmän paskasta. Vanillinnilla maustettu jäätelö ei enää meikäläistä houkuttele. Kirjan lopun E-koodi-lista järkytti samalla mitalla.

Uuden kirjan sisällöstä suomalainen media nosti esimerkeiksi kauppojen guagamolen, jossa avokadoa on alle 1%. Myös lihapullat, jotka on tehty broilerinnahasta, pääsivät otsikoihin.

Syksyllä 2010 Nilsson esiintyi suomalaisessa ruuasta kertovassa ohjelmassa ja parjasi elintarviketeollisuuden huijaus-yrityksiä. Samassa ohjelmassa Kuopion yliopiston tutkija sysäsi vastuun kuluttajille: jokainen meistä voi tarkistaa mitä tuote sisältää.

Onko vastuu todellakin meidän? Eikö kuluttajan pitäisi voida luottaa lakeihin ja ruuan valmistajiin, voida hyvällä omalla tunnolla ostaa mitä tarjolla on.

Nilssonin kirjoitustyyli on asiallinen, eikä ota kantaa niinkään terveelisyyteen kuin siihen mitä asiat todella ovat - vs. mitä niistä kerrotaan. Toista se on kalifornialaisten naisten kirjoittamassa ruoka-raamatussa.

Huumorilla höystetty terveyskirja Skinny Bitch, tyylistään huolimatta täyttä asiaa sisältävä opus kertoo Nilssonin tavoin siitä miten ruuat on tuotettu. Laihat bitchit ottavat kuitenkin kantaa myös ruuan vaikuttavuudesta terveyteen - ja kalifornialaiseen tapaan kauneuteen. Tämä kirja jos joku saa ylistykseni! Ja naurut päälle.

Atoopikon huulien pelastus!

Syksyn kylmät, miksei kesän paahteetkin, koettelevat ihoa. Atoopikkona kärsin etenkin huulien ja silmien kuivuudesta.

Tänä syksynä olen kokeillut lähes KAIKKIA mahdollisia huulihoitoja saadakseni korppu-ihoni jälleen pehmeäksi. Vaan mikään ei ole auttanut. Mietin jo kalliiden myrkky-merkkien ostamista, koska karstaiset huulet ovat esteettisen kammotuksen lisäksi kipeät.

100% sheavoi kosteutti, mutta voidetta piti lisätä kahden sekunnin välein. Sama ongelma oli kaikissa virallisisestikin huulirasvoiksi nimetyissä ratkaisuissa.

Vaan löytyihän se apu vihdoin: Dr. Hausckan Med-sarjan huulihoito. En ole aikaisemmin törmännyt Med-sarjaan, mutta sen kerrotaan olevan erityishoitoa kaipaavalle iholle kehitetty.

Jo ensimmäinen käyttökerta poisti kireyden tunnun huulista. Kolmantena päivänä huuleni ovat - ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen NORMAALIT!

Yrttien koostumuksella on näköjään sittenkin väliä. Ja 100% luonnonhoito voi todellakin toimia lääkkeen tavoin. Suosittelen lämpimästi.

p.s. tunnettehan mikä ero on luonnonkosmetiikalla ja 100% luonnonkosmetiikalla?