Keep Cup

Tiedätkö, kuinka paljon paperikupit tuottavat roskaa? Hesari (11.9.2011) kirjoitti paperikuppien jätemäärästä: Yksi sekajätteeseen heitetty pahvimuki päivässä vuoden ajan tarkoittaa 5 kg kaatopaikkajätettä, 16 muovimukin verran muovia, 1 kg muovikansia, 374 megajoulea energiaa, joka on sama määrä kuin pyykin pesuun kuluu puolessa vuodessa.

Muistelen, että amerikassa pahvimukit tarkoittivat miljoona kaadettua puuta vuodessa.

Voiko cafe lattea enää siemailla hyvällä omatunnolla take away?

Voi, jos on Keep Cup! Suomessa ainakin Kaffecentralen myy muovista (PP 5) tehtyjä kuppeja, joiden värit voi valita oman mielensä mukaan. Netissä merkillä on hauska suunnittelutyökalu. Jos ostaa kaksi kuppia, voi vaihdella yhdistelmiä päivän fiiliksen mukaan.

Joku sanoi, että kahvimuki kädessä kävely on ihan out. Minusta lämmin kuppi talvipakkasella tuntuu mukavalta hanskojen läpi. Kunhan se on uudelleen käytettävä!

Veganismi, elävä ravinto ja raakaravinto - mikä on näiden ero?

On superfoodia, raakaravintoa, veganismia... Mikä on mitäkin?

Veganismia pidetään usein kaikista tiukimpana kasvissyönnin muotona. Omalla tavallaan se sitä onkin, sillä vegaanit ulottavat elämäntapansa koskemaan kaikkea ruuan ympärilläkin. Eläinperäistä ei saa löytyä mistään tuotteista. Kanamuna ja maitotuotteet ovat pannassa lihan ja nahkakenkien lisäksi.


Elävä ravinto ja raaka ravinto ottavat kantaa vain ruokaan, mutta ovat sen suhteen omalla tavallaan tiukempia kuin vegaanit: leipä ei esimerkiksi kuulu elävänravinnon ja raakaravinnon nautiskelijan lautaselle.Veganismin alalaji voisi siis olla elävä ravinto tai raakaravinto, tai toisin päin.

Mutta mitä eroa on elävällä ravinnolla ja raakaravinnolla?


Olen itse lapsena maiskutellut elävää ravintoa ja silloin opetettiin, että raakaravinto on siihen verrattuna "käsittelemättömämpää". Elävässä ravinnossa mehustetaan, jauhetaan, idätetään ja maitohapatetaan - saatetaan Ann Wigmorin oppeja seuraten muotoon, joka on elimistölle mahdollisimman helpossa muodossa.

Raakaravinnossa on jäljellä siis kaikki samat vitamiinit kuin elävässä ravinnossa. Kummassakaan elämäntavassa ruokaa ei kuumenneta yli 40 asteen. Elävässä ravinnossa ruoka on kuitenkin "työstetty" sellaiseen muotoon, että elimistön on helppo käyttää hyväkseen kaikki sen sisältämä hyvä. Elävä ravinto on helposti sulavaa. Kokonaisia porkkanoita voi toki mutustella, mutta usein vihannekset saatetaan pilkotumpaan muotoon. Siitä huolimatta suomalainen elävän ravinnon guru Elsa Ervamaa muistaakseni käski pureskella jokaista suullista ainakin 100 kertaa...

Työstäminen on oikeastaan kuitenkin väärä sana elävän ravinnon sulavaksi tekemisessä, koska väitetään, että pilkkominen ja muu koneilla surruttelu tuhoaa ruuan ravintoaineita. Kallista mehulinkoa tutkaillessani oli yksi valmistajan myyntiargumenteista, että uudenlaisen tekniikan ansiosta mehu lingotaan, ei raasteta, ja mehun vitamiinipitoisuus on perinteisiä mehulinkoja korkeampi. Mutta mene ja tiedä, vaikka Elävän ravinnon yhdistyksen vanhasta lehtisestä Elävän Ravinnon Ystävä löytyi juttu, jossa tasokkaiden koneiden merkitys mainitaan myös. Tuossa jutussa pohditaan myös elävän ravinnon ja raakaravinnon eroja - kannattaa lukaista!