lauantai 31. heinäkuuta 2010

Syömmekö kaloreita vai ravintoa?


Naiset ovat tavoitelleet ikuista kauneutta jo vuosituhansia. Nykynaiselle kauneus on paljon kiinni ulkoisesta olemuksesta ja kulminoituu takapuolen ympärysmittaan. Tammikuun naistenlehdet ovat vuosikymmeniä pursunneet, takuuvarmasti, erilaisia dieetti-ohjeita. Ja eiköhän meitä ilahduteta vinkeillä senttien kadottamisesta näin kesänkin päättyessä.

Laihdutusoppaat ovat perinteisesti laskeneet kaloreita. Vasta viimeisen vuoden aikana valtamediassa on yhdistetty laihuus ja terveys: kaloreiden lisäksi on väliä mistä kalorit syntyvät.

Usein kalorikoostumuksessa puhutaan kuitenkin vain nopeista ja hitaista hiilareista. Hiilareista puhuminen on sinänsä jo plussaa, etenkin suomalaista ruokavaliota tarkasteltaessa. Leipä- ja peruna-pitoinen ruokakulttuuri on pullollaan nopeita hiilihydraatteja ja tärkkelystä, jotka turvottavat ja paisuttavat. Sokereilla täyteen tuupatut jugurtit vielä päälle ja on turha ihmetellä nousevaa insuliinikäyrää, jonka seurauksena vatsamakkarat kasvavat.

Ilokseni naistenlehdet ovat esitelleet pitkin vuotta terveyden puolestapuhujia, jotka vannovat maidottoman ja jauhottoman ruokavalion nimeen. Viimeisin näistä uusimmassa Evitassa (6/2010) - Thorbjörg Hofsteinsdottir on tulossa syksyllä ihan kädestä pitäen suomalaisia neuvomaan. Ehkäpä terveysintoilijat ovat seurausta hiilarittoman ruokavalion suursuosiosta: olemme oppineet glykeemisestä ideksistä, nyt ollaan valmiita ymmärtämään enemmän ja kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta.

Harva kuitenkaan tietää, että terveysintoilijoiden kuvaama ravinto on hyvin lähellä jo vuosikymmeniä tunnettua kasvisruokavaliota nimeltä Elävä ravinto.

Elävän ravinnon "keksijäksi" voi mainita Ann Wigmoren. Latvialaissyntyinen, myöhemmin amerikkaan muuttanut Wigmore etsi sodanjälkeiselle sokerin ja valkoisen jauhon täyttämälle ruokavaliolleen vaihtoehtoisia muotoja, ammentaen yrtit ja rohdot tunteneen isoäitinsä oppeja. Tuloksena oli raakaan ja maitohapatettuun kasvisravintoon perustuva ruokavalio, jossa keskeistä on ruuan elimistölle mahdollisimman helposti sulavaan muotoon muokkaaminen - jauhaminen ja mehustaminen, sekä ruuan ravintoarvon maksimaalinen rikastuttaminen - maitohapattaminen ja idättäminen. Elävästä ravinnosta kirjoitan varmasti vielä monta poustausta. Nyt tyydyn vain toteamaan: ravintoa kehollene etsivien kannattaa tutustua elävään ravintoon ja ammentaa sen tietoja ruuan henkiin herättämisessä.

Inspiraatiota lihasta ja maidosta luopumiseen - ja myrkyllisten lisäaineiden välttämiseen saa myös amerikkalaisesta kirjasta "Skinny Bitch". Se on huumorilla höystetty tieto-pläjäys ruuan merkityksestä terveydelle - ja kauneudelle.