Tahranpoistajat ovat kuitenkin pahimpia eko-mokia. Ympäristöä kuormittamattomat pesuaineet kun eivät poista kaikkia läikkiä myrkkyjen teholla. Ne ovat lempeitä sekä ympäristölle että pinnoille.
Ekomielinen vaatteiden pesijä esimerkiksi poistaa yksittäiset tahrat tehopesuaineilla kuten BioLuvil tai Ariel ja tämän jälkeen vasta upottaa vaatteet kokonaan pesuaineeseen - eko-pesuainekylpyyn.
Ja yhtä tärkeeä kuin pesuaineen laatu on kuitenkin myös annostelun määrä. Ylimääräinen pesuaine ei vain rasita ympäristöä vaan myös vaatetta - lyhentäen sen käyttöikää.
Kodin pintojen puhdistuksessa ei tahroja tarvitse poistaa välttämättä myrkkyaineilla - sipaisu taikasienellä (love it) irrottaa melkein mitä tahansa - lattioista laukkuihin ja hellasta seiniin.
Yleiset ohjeet eko-mieliselle puhdistajalle tarjoaa kuluttajavirasto:
- Pyykinpesuaineet voivat sisältää veden pehmentämiseen tarkoitettuja fosfaatteja, jotka rehevöittävät vesistöjä. Fosfaatittomia pesuaineita tulee käyttää aina siellä, missä ei ole järjestetty jätevesien puhdistusta.
- Koneastianpesuaineet ovat korkean emäksisyyden takia syövyttäviä ja ärsyttäviä. Niissä on usein myös fosfaatteja ja klooripitoista valkaisuainetta.
- Valkaisuaineet sisältävät yleensä hypokloriittia tai vetyperoksidia, jotka ärsyttävät silmiä ja ihoa. Valkaisuaineissa oleva kloori voi muodostaa ympäristössä haitallisia ja huonosti hajoavia orgaanisia klooriyhdisteitä.
- Tahranpoistoaineissa on vahvoja liuottimia kuten liuotinbensiiniä sekä terveydelle että ympäristölle vaarallisia ja usein myös syttyviä aineita.
- Hajusteet ja vessanraikasteet ovat puhtauden kannalta tarpeetonta ympäristön kemikaalikuormitusta.
Tekstit
