tiistai 13. syyskuuta 2011

Keep Cup


Tiedätkö, kuinka paljon paperikupit tuottavat roskaa? Hesari (11.9.2011) kirjoitti paperikuppien jätemäärästä: Yksi sekajätteeseen heitetty pahvimuki päivässä vuoden ajan tarkoittaa 5 kg kaatopaikkajätettä, 16 muovimukin verran muovia, 1 kg muovikansia, 374 megajoulea energiaa, joka on sama määrä kuin pyykin pesuun kuluu puolessa vuodessa.

Muistelen, että amerikassa pahvimukit tarkoittivat miljoona kaadettua puuta vuodessa.

Voiko cafe lattea enää siemailla hyvällä omatunnolla take away?

Voi, jos on Keep Cup! Suomessa ainakin Kaffecentralen myy muovista (PP 5) tehtyjä kuppeja, joiden värit voi valita oman mielensä mukaan. Netissä merkillä on hauska suunnittelutyökalu. Jos ostaa kaksi kuppia, voi vaihdella yhdistelmiä päivän fiiliksen mukaan.

Joku sanoi, että kahvimuki kädessä kävely on ihan out. Minusta lämmin kuppi talvipakkasella tuntuu mukavalta hanskojen läpi. Kunhan se on uudelleen käytettävä!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Veganismi, elävä ravinto ja raakaravinto - mikä on näiden ero?

On superfoodia, raakaravintoa, veganismia... Mikä on mitäkin?

Veganismia pidetään usein kaikista tiukimpana kasvissyönnin muotona. Omalla tavallaan se sitä onkin, sillä vegaanit ulottavat elämäntapansa koskemaan kaikkea ruuan ympärilläkin. Eläinperäistä ei saa löytyä mistään tuotteista. Kanamuna ja maitotuotteet ovat pannassa lihan ja nahkakenkien lisäksi.


Elävä ravinto ja raaka ravinto ottavat kantaa vain ruokaan, mutta ovat sen suhteen omalla tavallaan tiukempia kuin vegaanit: leipä ei esimerkiksi kuulu elävänravinnon ja raakaravinnon nautiskelijan lautaselle.Veganismin alalaji voisi siis olla elävä ravinto tai raakaravinto, tai toisin päin.

Mutta mitä eroa on elävällä ravinnolla ja raakaravinnolla?


Olen itse lapsena maiskutellut elävää ravintoa ja silloin opetettiin, että raakaravinto on siihen verrattuna "käsittelemättömämpää". Elävässä ravinnossa mehustetaan, jauhetaan, idätetään ja maitohapatetaan - saatetaan Ann Wigmorin oppeja seuraten muotoon, joka on elimistölle mahdollisimman helpossa muodossa.

Raakaravinnossa on jäljellä siis kaikki samat vitamiinit kuin elävässä ravinnossa. Kummassakaan elämäntavassa ruokaa ei kuumenneta yli 40 asteen. Elävässä ravinnossa ruoka on kuitenkin "työstetty" sellaiseen muotoon, että elimistön on helppo käyttää hyväkseen kaikki sen sisältämä hyvä. Elävä ravinto on helposti sulavaa. Kokonaisia porkkanoita voi toki mutustella, mutta usein vihannekset saatetaan pilkotumpaan muotoon. Siitä huolimatta suomalainen elävän ravinnon guru Elsa Ervamaa muistaakseni käski pureskella jokaista suullista ainakin 100 kertaa...

Työstäminen on oikeastaan kuitenkin väärä sana elävän ravinnon sulavaksi tekemisessä, koska väitetään, että pilkkominen ja muu koneilla surruttelu tuhoaa ruuan ravintoaineita. Kallista mehulinkoa tutkaillessani oli yksi valmistajan myyntiargumenteista, että uudenlaisen tekniikan ansiosta mehu lingotaan, ei raasteta, ja mehun vitamiinipitoisuus on perinteisiä mehulinkoja korkeampi. Mutta mene ja tiedä, vaikka Elävän ravinnon yhdistyksen vanhasta lehtisestä Elävän Ravinnon Ystävä löytyi juttu, jossa tasokkaiden koneiden merkitys mainitaan myös. Tuossa jutussa pohditaan myös elävän ravinnon ja raakaravinnon eroja - kannattaa lukaista!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Aurinkovoiteista enemmän haittaa kuin hyötyä?


Ensin varoitettiin auringon UV-säteilyn vaarasta ja kehotettiin sivelemään itseemme voiteita. Itse kuulun niihin valkoihoisiin, jotka palavat, jos naamassa on alle 30 kerrointa.

Mutta pian rasvavallankumouksen jälkeen alettiin valistamaan voiteiden kemikaalien vahingollisuudesta. Niiden pelättiin muuntuvan myrkyksi auringon lämmössä. Ja niinhän se on, että luomuintoilijan on vaikea löytää kriteerit täyttävää voidetta. Aurinkorasvaa kun ei voi tehdä täysin luonnonmukaisesti, sanotaan. Kaikista luonnollisimpien rasvojen kertoimet myös loppuvat alhaisiin lukemiin.

Mitä tässä enää uskaltaa käyttää?

Aurinkorasvaviidakossa olen itse valinnut täksi kesäksi voiteen, jossa ei ole silikonia, mineraaliöljyjä tai PEGejä, ei nanoteknologiaa ja pelkästään fysikaalinen filtteri. Kerroin voiteessani on 50 - oma ihoni ei yhdy arveluihin, että 25-30 kertoimen jälkeen suoja ei oikeasti lisäänny. Minä pidän siis tärkeämpänä, etten pala, kuin että elimistööni ei mene hiukkasta ei-luononllista ainetta...

Mutta mistä tässä viidakossa on kyse?

Halutessaan olla terveellinen aurinkorasvailija, ei siis riitä, että valitsee mineraaliöljyttömän ja säilöntäaineettoman voiteen. Pitää myös tarkistaa, että siinä on fysikaalinen filtteri. Eikä nanoteknologiaa. Viimeisin ilmoitettu vaara on ainesosat pienen pieneksi pilkkova teknologia.
 Markkinoilla on paljon voiteita, jotka on tehty luonnollisista aineista. Mutta yllätyksekseni moni näistäkin käyttää fysikaalisen suojan ohella kemiallista filtteröintiä. Yksi syy tähän lienee se, että fysikaalinen filtteröinti tekee voiteesta usein tököttiä. Siis sellaista, joka jättää valkoiset raidat ja levittyy huonosti.

Tököttimäisyyteen on avuksi tullut nanoteknologia. Nanoteknolgian ansiosta voiteisiin saadaan suuri määrä ainesosia kun ne muutetaan mahdollisimman pieneen muotoon. Aurinkovoiteissa nanoteknologian avulla saavutetaan koostumus, joka ei jää valkoiseksi tökötiksi iholle. Uhkakuva kuitenkin on, että pienen pienet hiukkaset pääsevät läpäisemään kehomme isoja helpommin ja kulkeutuvat aina sisäelimiin asti.


Uusi Musta -blogissa oli hyvä juttu nanoteknologiasta. Se, luottaako asiantuntijoiden tämän hetkisiin arvioihin, on jokaisen itse päätettävä. Uusissa ainesosissa ja teknologioissa on minun mielestäni kuitenkin vaarallista se, että niiden haitat saatetaan ymmärtää vasta vuosikymmenien päästä. Tieteellistä tämän hetkistä totuutta ei siis välttämättä kannata ajatella lopullisena totuutena, koska ihmistestit, eli käyttömme seuraukset tulevat ilmi vasta myöhemmin.

Nanoteknologiasta on kirjoittanut myös Kemikaalicocktailin Noora. Mitäpä siis kaikkea toistamaan. Lukekaa!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Madara - kuivan ihon hellijä

Liettualainen Mádara sai huomioni kauniiden pakkausten ansiosta. Uusi liettualainen eko-sarja on luonut yksinkertaista kauneutta, joka ilahduttaa joka käyttökerralla.

Yllätyin positiivisesti kuitenkin myös putelien sisällöstä. Ensimmäistä kertaa rutikuiva ihoni ei kutissut!

Suosittelenkin kuivan ihon voiteita etsivälle Mádaran syväkosteuttavaa voidetta. Päivävoiteesta tulee oiva yövoide kun sen alle sipaisee kylmäpuristettua avokado-, jojoba- tai vehnänalkioöljyä. Avokadoöljy (tarkasta, että todellakin kylmäpuristettua!) sopii rasvaisellekin iholle ja imeytyy sekunnissa... Joten jäljelle ei jää rasvaisuuden tunnetta vaan joustava, silkinsileä ihanuus.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Joulusukkaan!


Kierrätyshenkisiä pikkulahjoja joulusukkaan voisivat olla vaikkapa legoista tai Scrabble-pelin nappuloista tehdyt kalvosinnapit. Sopivat leikkimieliselle pukeutujalle. Molemmat Brittien eBaysta.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kosteutusta!

Näin talven kynnyksellä ajattelin listata kasvojani parhaiten hellineet kosteuttajat.

1. Nude: Replenishing Night Oil
Rutikuiva iho kaipaa öljyä. Jos olet tuhlalevalla tuulella, tämä yöksi kasvoille levitettävä öljy on ostamisen väärti. Kuin ohuen ohutta samettia sivelisi!

Briteistä lähtöisin oleva Nude ei ole luomua (ei ole koskaan aikonutkaan olla), mutta kertoo haluavansa tehdä korkealuokkaisimpia mahdollisia ihonhoitotuotteita. 99% tuotteesta on luonnosta peräisin. Se jäljelle jäävä 1% on valitettavasti säilöntäainetta.

Ympäristönäkökulmasta Nude on silti mielenkiintoinen: purkit ovat kierrätysmuovia, eikä käyttöpurkin päällä ole ylimääräisiä pahvipakkauksia. 

2. REN: Rose Synergy of Restoring Facial Serum
Olen pumpannut pienestä pullosta ruusuntuoksuista öljyä jo kuukausia joka päivä, eikä se ole vasta kuin puolillaan. Saa ihon näyttämään terveeltä ja toimii meikkivoiteenkin alla.

Ruusun terälehtien lisäksi öljyä on soijasta, jojobasta, riisin ytimestä, kameliasta ja karpalosta. Tuote sisältää myös omega 6 ja 7:ää. Sen luvataan rentouttavan ja raikastavan. 

Ei sisällä: - Parabens
- Sulfates
- Synthetic Fragrances
- Synthetic Dyes
- Petrochemicals



3. Ole Henriksen: Truth Serum & Invigorating night gel
Invigorating night gel on mahtava talvella paksun rasvan alla! Se uudistaa ihoa (pistelee hieman iholla, jos se on todella kuiva) ja kirkastaa poistaen kuollutta ihosolua. Tuntuu miedolta hapolta. Akneihoiselle myös mahtava ensiapu: paksu kerros finnin päälle ja aamulla se on ainakin puolet pienempi!

C-vitamiinilla kyllästetty Truth Serum on kuin mettä. Ohut kosteuttaja sopii erityisesti kesäkosteuttajaksi - en tarvinnut sen lisäksi päivisin muuta kosteuttajaa. Talvella käytän totuuden seerumia hellimishoitona kun kaipaan kosteusvoiteen alle extraa. Koostumus on niin mahtava, että voi kun tässä voisi ottaa kokovartalokylvyn!

Ole Henriksen ei ole 100% luomu, mutta tärkeimmissä asioissa minulle tarpeeksi:
NO Parabens
- Sulfates
- Synthetic Fragrances
- Synthetic Dyes
- Petrochemicals
- Phthalates
- GMOs
- Triclosan

Apua, myrkyt ovat myrkyllisiä! julistaa tutkimus


Missä on isoäitiemme aikanen maalaisjärki? Ei ainakaan kosmetiikan käyttäjien mielessä 2000-luvulla: suuri yleisö on hämmentynyt siitä, että iholle laitetut kemikaalit imeytyvät ja vaikuttavat elimistössä.

Helsingin Sanomat uutisoi 15.11.2010 turkulaisen tutkijaryhmän epäilevän sikiöaikaisten kemikaalialtistusten olevan yksi syy lisääntyneeseen nuorten miesten kivessyöpään ja huonontuneeseen siittiöiden laatuun ja määrään.

Ei ettäkö olisin tiennyt MINKÄ sairauden myrkyt aiheuttavat. Tai että ne edes aiheuttavat heikentynyttä vastustuskykyä pahempaa... Mutta voihan sitä epäillä, että suuret määrät kemikaalia ei ainakaan parrana meitä.

Mutta ehkäpä kaikille ei vielä ole selvillä sekään, että ihollemme pistämistämme aineista suuri osa löytyy elimistöstämme hetkien kuluttua. (Aikoinaan kuulin, että synteettiset hiusvärit olisivat jopa puolen tunnin päästä maksastamme keräiltävissä.)

Ehkäpä voimme hitusen syyttää kouluopetustamme - kerrottiinko siellä, että kaiken iholle laitettavan pitäisi olla myös syötäväksi kelpaavaa? Ainakaan oma yläasteen biologianopettajani ei 1990-luvulla allekirjoittanut ajatustani kosmetiikan ainesosien imeytymisestä ihon läpi. Seuraus: päästötodistuksessa komeili numero 7 muistona erimielisyydestä lehtorin kanssa.

Hesarin uutisessa parasta on tietysti karmaisevan sairauden syyn selvittäminen. Mutta vielä enemmän minua ilahdutti mahdollisuus siitä, että kosmetiikkateollisuuden käyttämistä kemikaaleista alettaisiin keskustella ääneen. Kaikkein upeinta olisi, jos saisimme lisää tutkimuksia siitä mitä kaikkea haittaa myrkkykemikaalit ovat jo saaneet elimistössämme aikaan ja tätä seuraisi myrkkyjen käytön kielto!

Uutisen mukaan tanskassa raskaana olevia naisia kehotetaan jo välttämään meikkausta. Pitääkö luomumeikitkin jättää pois? Ymmärrän, ettei rikkaruohomyrkkyä sisältävää ripsiväriä kannata ammentaa kohti sikiötä. Mutta entä mehiläisvahalla kyllästettyä silmien pilkettä?

Länsimaisen lääketieteen äänitorvet haluaisivat varmasti, varmuuden vuoksi, kieltää synteettisen kosmetiikan ohella ei-synteettisenkin, jos tällaiseen suositukseen lähdettäisiin. Onhan raskaana olevilta naisilta "kielletty" jo yrttiteet ja muu humpuuki. Luonnonmukaisia ainesosia on nimittäin tutkittu niin vähän, että vaikka esi-äitimme olisivat synnyttäneet potria poikia vanhan kansan yrttiopeilla, ei se vielä riittäisi varmuudeksi turvallisuudesta.

Niin kauan kuin suuret rahat liikkuvat synteettisissä kemikaaleissa, on turha toivoa luonnontuotteiden saavan tutkijoita liikkeelle. Me vain olemme kemikaali-yhteiskunnan tuotoksia. Mutta jospa keskusteluun tulisi muutos ja apurahoja alettaisiin antaa hellänkin kosmetiikan tehon tutkimiseksi?