Luonnon tutti

Hevea-tutti on kokonaan luonnonkumista tehty tutti, designed by tanskalaiset. Ei ilkeitä muoveja ja pinnotteita lähelle vauvan suuta. Matkaa parhaillaan postissa kohti meidän kotia...

Niin ja odotan itse siällön lisäksi myös pakkausta, joka on tehty kierrätetystä kartongista ja painettu soijamustella (wow). Sisällä oleva muovi on biohajoavaa.
Tuttia myy ainakin Eco Bohemia -verkkokauppa.

Hyvän teen maussa

Flunssa iski nyt sitten minuunkin. Vaikka iroteellä voisi valmistaa kerralla pannullisen kuumaa juomaa, siirryin laiskuuttani pussiteehen. En jaksa väsyneenä värkätä.

Löysin muutossa Amerikasta tuomaani Yogi Tean Echinacea-teetä, jonka toivoin vielä selättävän orastavan flunssan. Ei tainnut vastustuskyky kuitenkaan parantua kun nuha aamulla oli vain pahentunut.

Mutta nyt Echinaceat on juotu jäljellä on enää DeTox, Healthy Fasting ja  Get Regular -lajeja, joita käytin puhdistautuessani.  Persikan makuinen Peach Detox oli suosikkini.

Imetyksen takia en uskalla niitä vielä nautiskella, mutta muistuipa mieleeni hauska juttu. Join Get Regularia kerran runsaasti koulutöiden lomassa. Ihan vaan, koska muuta teetä ei sattunut olla kaapissa, ja ajattelin sen olevan nestettä postavia yrttejä sisältävää. Ihmettelin kun maha murisi ja vessassa piti juosta. Kunnes luin ohjeet: maksimissaan kaksi kuppia päivässä. Erittäin laksatiivista. Mitä, olin juonut kaksi litraa! Siitä lähtien teetä on kutsuttu kakkateeksi. Suosittelen, jos maha kenkkuilee kovana.

Yogi Tea on ihana merkki, koska maut ovat sekoituksia, ei sitä tavallista "pelkkää" piparminttua.

Keep Cup

Tiedätkö, kuinka paljon paperikupit tuottavat roskaa? Hesari (11.9.2011) kirjoitti paperikuppien jätemäärästä: Yksi sekajätteeseen heitetty pahvimuki päivässä vuoden ajan tarkoittaa 5 kg kaatopaikkajätettä, 16 muovimukin verran muovia, 1 kg muovikansia, 374 megajoulea energiaa, joka on sama määrä kuin pyykin pesuun kuluu puolessa vuodessa.

Muistelen, että amerikassa pahvimukit tarkoittivat miljoona kaadettua puuta vuodessa.

Voiko cafe lattea enää siemailla hyvällä omatunnolla take away?

Voi, jos on Keep Cup! Suomessa ainakin Kaffecentralen myy muovista (PP 5) tehtyjä kuppeja, joiden värit voi valita oman mielensä mukaan. Netissä merkillä on hauska suunnittelutyökalu. Jos ostaa kaksi kuppia, voi vaihdella yhdistelmiä päivän fiiliksen mukaan.

Joku sanoi, että kahvimuki kädessä kävely on ihan out. Minusta lämmin kuppi talvipakkasella tuntuu mukavalta hanskojen läpi. Kunhan se on uudelleen käytettävä!

Veganismi, elävä ravinto ja raakaravinto - mikä on näiden ero?

On superfoodia, raakaravintoa, veganismia... Mikä on mitäkin?

Veganismia pidetään usein kaikista tiukimpana kasvissyönnin muotona. Omalla tavallaan se sitä onkin, sillä vegaanit ulottavat elämäntapansa koskemaan kaikkea ruuan ympärilläkin. Eläinperäistä ei saa löytyä mistään tuotteista. Kanamuna ja maitotuotteet ovat pannassa lihan ja nahkakenkien lisäksi.


Elävä ravinto ja raaka ravinto ottavat kantaa vain ruokaan, mutta ovat sen suhteen omalla tavallaan tiukempia kuin vegaanit: leipä ei esimerkiksi kuulu elävänravinnon ja raakaravinnon nautiskelijan lautaselle.Veganismin alalaji voisi siis olla elävä ravinto tai raakaravinto, tai toisin päin.

Mutta mitä eroa on elävällä ravinnolla ja raakaravinnolla?


Olen itse lapsena maiskutellut elävää ravintoa ja silloin opetettiin, että raakaravinto on siihen verrattuna "käsittelemättömämpää". Elävässä ravinnossa mehustetaan, jauhetaan, idätetään ja maitohapatetaan - saatetaan Ann Wigmorin oppeja seuraten muotoon, joka on elimistölle mahdollisimman helpossa muodossa.

Raakaravinnossa on jäljellä siis kaikki samat vitamiinit kuin elävässä ravinnossa. Kummassakaan elämäntavassa ruokaa ei kuumenneta yli 40 asteen. Elävässä ravinnossa ruoka on kuitenkin "työstetty" sellaiseen muotoon, että elimistön on helppo käyttää hyväkseen kaikki sen sisältämä hyvä. Elävä ravinto on helposti sulavaa. Kokonaisia porkkanoita voi toki mutustella, mutta usein vihannekset saatetaan pilkotumpaan muotoon. Siitä huolimatta suomalainen elävän ravinnon guru Elsa Ervamaa muistaakseni käski pureskella jokaista suullista ainakin 100 kertaa...

Työstäminen on oikeastaan kuitenkin väärä sana elävän ravinnon sulavaksi tekemisessä, koska väitetään, että pilkkominen ja muu koneilla surruttelu tuhoaa ruuan ravintoaineita. Kallista mehulinkoa tutkaillessani oli yksi valmistajan myyntiargumenteista, että uudenlaisen tekniikan ansiosta mehu lingotaan, ei raasteta, ja mehun vitamiinipitoisuus on perinteisiä mehulinkoja korkeampi. Mutta mene ja tiedä, vaikka Elävän ravinnon yhdistyksen vanhasta lehtisestä Elävän Ravinnon Ystävä löytyi juttu, jossa tasokkaiden koneiden merkitys mainitaan myös. Tuossa jutussa pohditaan myös elävän ravinnon ja raakaravinnon eroja - kannattaa lukaista!

Aurinkovoiteista enemmän haittaa kuin hyötyä?

Ensin varoitettiin auringon UV-säteilyn vaarasta ja kehotettiin sivelemään itseemme voiteita. Itse kuulun niihin valkoihoisiin, jotka palavat, jos naamassa on alle 30 kerrointa.

Mutta pian rasvavallankumouksen jälkeen alettiin valistamaan voiteiden kemikaalien vahingollisuudesta. Niiden pelättiin muuntuvan myrkyksi auringon lämmössä. Ja niinhän se on, että luomuintoilijan on vaikea löytää kriteerit täyttävää voidetta. Aurinkorasvaa kun ei voi tehdä täysin luonnonmukaisesti, sanotaan. Kaikista luonnollisimpien rasvojen kertoimet myös loppuvat alhaisiin lukemiin.

Mitä tässä enää uskaltaa käyttää?

Aurinkorasvaviidakossa olen itse valinnut täksi kesäksi voiteen, jossa ei ole silikonia, mineraaliöljyjä tai PEGejä, ei nanoteknologiaa ja pelkästään fysikaalinen filtteri. Kerroin voiteessani on 50 - oma ihoni ei yhdy arveluihin, että 25-30 kertoimen jälkeen suoja ei oikeasti lisäänny. Minä pidän siis tärkeämpänä, etten pala, kuin että elimistööni ei mene hiukkasta ei-luononllista ainetta...

Mutta mistä tässä viidakossa on kyse?

Halutessaan olla terveellinen aurinkorasvailija, ei siis riitä, että valitsee mineraaliöljyttömän ja säilöntäaineettoman voiteen. Pitää myös tarkistaa, että siinä on fysikaalinen filtteri. Eikä nanoteknologiaa. Viimeisin ilmoitettu vaara on ainesosat pienen pieneksi pilkkova teknologia.
 Markkinoilla on paljon voiteita, jotka on tehty luonnollisista aineista. Mutta yllätyksekseni moni näistäkin käyttää fysikaalisen suojan ohella kemiallista filtteröintiä. Yksi syy tähän lienee se, että fysikaalinen filtteröinti tekee voiteesta usein tököttiä. Siis sellaista, joka jättää valkoiset raidat ja levittyy huonosti.

Tököttimäisyyteen on avuksi tullut nanoteknologia. Nanoteknolgian ansiosta voiteisiin saadaan suuri määrä ainesosia kun ne muutetaan mahdollisimman pieneen muotoon. Aurinkovoiteissa nanoteknologian avulla saavutetaan koostumus, joka ei jää valkoiseksi tökötiksi iholle. Uhkakuva kuitenkin on, että pienen pienet hiukkaset pääsevät läpäisemään kehomme isoja helpommin ja kulkeutuvat aina sisäelimiin asti.


Uusi Musta -blogissa oli hyvä juttu nanoteknologiasta. Se, luottaako asiantuntijoiden tämän hetkisiin arvioihin, on jokaisen itse päätettävä. Uusissa ainesosissa ja teknologioissa on minun mielestäni kuitenkin vaarallista se, että niiden haitat saatetaan ymmärtää vasta vuosikymmenien päästä. Tieteellistä tämän hetkistä totuutta ei siis välttämättä kannata ajatella lopullisena totuutena, koska ihmistestit, eli käyttömme seuraukset tulevat ilmi vasta myöhemmin.

Nanoteknologiasta on kirjoittanut myös Kemikaalicocktailin Noora. Mitäpä siis kaikkea toistamaan. Lukekaa!

Madara - kuivan ihon hellijä

Liettualainen Mádara sai huomioni kauniiden pakkausten ansiosta. Uusi liettualainen eko-sarja on luonut yksinkertaista kauneutta, joka ilahduttaa joka käyttökerralla.

Yllätyin positiivisesti kuitenkin myös putelien sisällöstä. Ensimmäistä kertaa rutikuiva ihoni ei kutissut!

Suosittelenkin kuivan ihon voiteita etsivälle Mádaran syväkosteuttavaa voidetta. Päivävoiteesta tulee oiva yövoide kun sen alle sipaisee kylmäpuristettua avokado-, jojoba- tai vehnänalkioöljyä. Avokadoöljy (tarkasta, että todellakin kylmäpuristettua!) sopii rasvaisellekin iholle ja imeytyy sekunnissa... Joten jäljelle ei jää rasvaisuuden tunnetta vaan joustava, silkinsileä ihanuus.

Joulusukkaan!

 

Kierrätyshenkisiä pikkulahjoja joulusukkaan voisivat olla vaikkapa legoista tai Scrabble-pelin nappuloista tehdyt kalvosinnapit. Sopivat leikkimieliselle pukeutujalle. Molemmat Brittien eBaysta.

Kosteutusta!

Näin talven kynnyksellä ajattelin listata kasvojani parhaiten hellineet kosteuttajat.

1. Nude: Replenishing Night Oil
Rutikuiva iho kaipaa öljyä. Jos olet tuhlalevalla tuulella, tämä yöksi kasvoille levitettävä öljy on ostamisen väärti. Kuin ohuen ohutta samettia sivelisi!

Briteistä lähtöisin oleva Nude ei ole luomua (ei ole koskaan aikonutkaan olla), mutta kertoo haluavansa tehdä korkealuokkaisimpia mahdollisia ihonhoitotuotteita. 99% tuotteesta on luonnosta peräisin. Se jäljelle jäävä 1% on valitettavasti säilöntäainetta.

Ympäristönäkökulmasta Nude on silti mielenkiintoinen: purkit ovat kierrätysmuovia, eikä käyttöpurkin päällä ole ylimääräisiä pahvipakkauksia. 

2. REN: Rose Synergy of Restoring Facial Serum
Olen pumpannut pienestä pullosta ruusuntuoksuista öljyä jo kuukausia joka päivä, eikä se ole vasta kuin puolillaan. Saa ihon näyttämään terveeltä ja toimii meikkivoiteenkin alla.

Ruusun terälehtien lisäksi öljyä on soijasta, jojobasta, riisin ytimestä, kameliasta ja karpalosta. Tuote sisältää myös omega 6 ja 7:ää. Sen luvataan rentouttavan ja raikastavan. 

Ei sisällä: - Parabens
- Sulfates
- Synthetic Fragrances
- Synthetic Dyes
- Petrochemicals

3. Ole Henriksen: Truth Serum & Invigorating night gel
Invigorating night gel on mahtava talvella paksun rasvan alla! Se uudistaa ihoa (pistelee hieman iholla, jos se on todella kuiva) ja kirkastaa poistaen kuollutta ihosolua. Tuntuu miedolta hapolta. Akneihoiselle myös mahtava ensiapu: paksu kerros finnin päälle ja aamulla se on ainakin puolet pienempi!

C-vitamiinilla kyllästetty Truth Serum on kuin mettä. Ohut kosteuttaja sopii erityisesti kesäkosteuttajaksi - en tarvinnut sen lisäksi päivisin muuta kosteuttajaa. Talvella käytän totuuden seerumia hellimishoitona kun kaipaan kosteusvoiteen alle extraa. Koostumus on niin mahtava, että voi kun tässä voisi ottaa kokovartalokylvyn!

Ole Henriksen ei ole 100% luomu, mutta tärkeimmissä asioissa minulle tarpeeksi:
NO Parabens
- Sulfates
- Synthetic Fragrances
- Synthetic Dyes
- Petrochemicals
- Phthalates
- GMOs
- Triclosan

Apua, myrkyt ovat myrkyllisiä! julistaa tutkimus

Missä on isoäitiemme aikanen maalaisjärki? Ei ainakaan kosmetiikan käyttäjien mielessä 2000-luvulla: suuri yleisö on hämmentynyt siitä, että iholle laitetut kemikaalit imeytyvät ja vaikuttavat elimistössä.

Helsingin Sanomat uutisoi 15.11.2010 turkulaisen tutkijaryhmän epäilevän sikiöaikaisten kemikaalialtistusten olevan yksi syy lisääntyneeseen nuorten miesten kivessyöpään ja huonontuneeseen siittiöiden laatuun ja määrään.

Ei ettäkö olisin tiennyt MINKÄ sairauden myrkyt aiheuttavat. Tai että ne edes aiheuttavat heikentynyttä vastustuskykyä pahempaa... Mutta voihan sitä epäillä, että suuret määrät kemikaalia ei ainakaan parrana meitä.

Mutta ehkäpä kaikille ei vielä ole selvillä sekään, että ihollemme pistämistämme aineista suuri osa löytyy elimistöstämme hetkien kuluttua. (Aikoinaan kuulin, että synteettiset hiusvärit olisivat jopa puolen tunnin päästä maksastamme keräiltävissä.)

Ehkäpä voimme hitusen syyttää kouluopetustamme - kerrottiinko siellä, että kaiken iholle laitettavan pitäisi olla myös syötäväksi kelpaavaa? Ainakaan oma yläasteen biologianopettajani ei 1990-luvulla allekirjoittanut ajatustani kosmetiikan ainesosien imeytymisestä ihon läpi. Seuraus: päästötodistuksessa komeili numero 7 muistona erimielisyydestä lehtorin kanssa.

Hesarin uutisessa parasta on tietysti karmaisevan sairauden syyn selvittäminen. Mutta vielä enemmän minua ilahdutti mahdollisuus siitä, että kosmetiikkateollisuuden käyttämistä kemikaaleista alettaisiin keskustella ääneen. Kaikkein upeinta olisi, jos saisimme lisää tutkimuksia siitä mitä kaikkea haittaa myrkkykemikaalit ovat jo saaneet elimistössämme aikaan ja tätä seuraisi myrkkyjen käytön kielto!

Uutisen mukaan tanskassa raskaana olevia naisia kehotetaan jo välttämään meikkausta. Pitääkö luomumeikitkin jättää pois? Ymmärrän, ettei rikkaruohomyrkkyä sisältävää ripsiväriä kannata ammentaa kohti sikiötä. Mutta entä mehiläisvahalla kyllästettyä silmien pilkettä?

Länsimaisen lääketieteen äänitorvet haluaisivat varmasti, varmuuden vuoksi, kieltää synteettisen kosmetiikan ohella ei-synteettisenkin, jos tällaiseen suositukseen lähdettäisiin. Onhan raskaana olevilta naisilta "kielletty" jo yrttiteet ja muu humpuuki. Luonnonmukaisia ainesosia on nimittäin tutkittu niin vähän, että vaikka esi-äitimme olisivat synnyttäneet potria poikia vanhan kansan yrttiopeilla, ei se vielä riittäisi varmuudeksi turvallisuudesta.

Niin kauan kuin suuret rahat liikkuvat synteettisissä kemikaaleissa, on turha toivoa luonnontuotteiden saavan tutkijoita liikkeelle. Me vain olemme kemikaali-yhteiskunnan tuotoksia. Mutta jospa keskusteluun tulisi muutos ja apurahoja alettaisiin antaa hellänkin kosmetiikan tehon tutkimiseksi?

Anton & Anton avasi kaupan Helsinkiin!

Kuva: Joanna Moorhouse

Jee, ihana Porvoolainen Anton & Anton löytyy nyt myös Töölöstä, Museokadulta.

Lähiruokaa, luomua ja pikkutilojen antia, kauniista ympäristöstä. Myynnissä esimerkiksi luomu-kanaa, jota on lähes mahdoton löytää.

Kaupan pitäjät tarjoavat myös tietoiskuja ja ajatuksia. Petos lautasella -kirjan ja vastikään suomeksi ilmestyneen Aitoa ruokaa -kirjan kirjoittaja, toimittaja Mats-Eric Nilsson tulee Museokadulle kertomaan uudesta kirjastaan ja ruokafilosofiastaan perjantaina 29.10. klo 16 - 17. Haastattelijana ruoka-/ravintolatoimittaja Kenneth Nars. 

Jee!

Pesuaine-mankeli

Mikä on pesuaineissa tärkeintä: no että ne pesee ja poistaa tahrat tehokkaasti!

Tahranpoistajat ovat kuitenkin pahimpia eko-mokia. Ympäristöä kuormittamattomat pesuaineet kun eivät poista kaikkia läikkiä myrkkyjen teholla. Ne ovat lempeitä sekä ympäristölle että pinnoille.

Ekomielinen vaatteiden pesijä esimerkiksi poistaa yksittäiset tahrat tehopesuaineilla kuten BioLuvil tai Ariel ja tämän jälkeen vasta upottaa vaatteet kokonaan pesuaineeseen - eko-pesuainekylpyyn.
Ja yhtä tärkeeä kuin pesuaineen laatu on kuitenkin myös annostelun määrä. Ylimääräinen pesuaine ei vain rasita ympäristöä vaan myös vaatetta - lyhentäen sen käyttöikää.

Kodin pintojen puhdistuksessa ei tahroja tarvitse poistaa välttämättä myrkkyaineilla - sipaisu taikasienellä (love it) irrottaa melkein mitä tahansa - lattioista laukkuihin ja hellasta seiniin.

Yleiset ohjeet eko-mieliselle puhdistajalle tarjoaa kuluttajavirasto:

• Pyykinpesuaineet voivat sisältää veden pehmentämiseen tarkoitettuja fosfaatteja, jotka rehevöittävät vesistöjä. Fosfaatittomia pesuaineita tulee käyttää aina siellä, missä ei ole järjestetty jätevesien puhdistusta.
• Koneastianpesuaineet ovat korkean emäksisyyden takia syövyttäviä ja ärsyttäviä. Niissä on usein myös fosfaatteja ja klooripitoista valkaisuainetta.
• Valkaisuaineet sisältävät yleensä hypokloriittia tai vetyperoksidia, jotka ärsyttävät silmiä ja ihoa. Valkaisuaineissa oleva kloori voi muodostaa ympäristössä haitallisia ja huonosti hajoavia orgaanisia klooriyhdisteitä.
• Tahranpoistoaineissa on vahvoja liuottimia kuten liuotinbensiiniä sekä terveydelle että ympäristölle vaarallisia ja usein myös syttyviä aineita.
• Hajusteet ja vessanraikasteet ovat puhtauden kannalta tarpeetonta ympäristön kemikaalikuormitusta.

Myeko - ilo silmälle

Vihdoinkin jotain ihan toisen näköistä, nimittäin luomu-kosmetiikkamarkkinoilla. Myeko hurmaa tummanpuhuvuudellaan. Ja testereiden perusteella myös tuotekoostumuksillaan.

Täydellisen ihonhoitosarjan tarjoava merkki on Eco Cert -luomu-sertifioitu. Sertifikaatti tarkoittaa, että kaikki raaka-aineet ovat ilman myrkkyjä kasvatettuja ja tuotteet eivät sisällä keinotekoisia säilöntäaineita, mineraaliöljyjä tai eläinperäisiä ainesosia.

Paitsi ei aivan. Eco Cert on suhteellisen löyhä sertifikaatti. Se sallii muutamia raaka-aineita, joita muut luomu-sertifikaatit eivät hyväksy. Tällainen ainesosa on muun muassa Cocamidopropyl Betaine, kemiallinen puhdistusaineissa käytettävä koktail, joka valmistetaan kookosöljystä ja dimethylaminopropylamine-nimisestä aineesta. Käyttääkö Myeco jotain synteettistä? Tähän en vielä ole saanut vastausta.

Tarkan luomuilijan tulee siis tarkastaa myös Eco Cert -tuotteet - mikäli haluaa välttää synteettisiä ainesosia viimeiseen milliin asti. Tuoteselostetta (INCI-listaa) voi verrata vaikkapa Totuus kosmetiikasta -kirjan kattavaan selvitykseen tai netistä löytyviin listauksiin. INCI-lista ei kuitenkaan kerro kuin raaka-aineen alkuperän. Laatua se ei paljasta - kuten taas luomumerkintä.

Itse myyn sieluni kauneudelle ja tehokkuudelle ja ostan hyvällä omatunnolla Eco Cert -tuotteitaKIN. Syönhän ei-luomu-ruokaakin. Minulle riittää lähes täydellinen myrkyttömyys.

Myekoa voi ostaa muun muassa merkin verkkokaupasta.

Kierrätys on P.OP

Lastenvaatemerkki Polarn O. Pyret järjestää kirpparin, johon jokainen on tervetullut myymään vanhoja P.OP-vaatteita ja ostamaan käytettyjä.

Myyjiä houkutellaan paikalle tarjoamalla mahdollisuus ostaa P.OPin mallikappaleita -50% hintaan.

On mielestäni mahtavaa, että brändi itse järjestää jälleenmyyjäiset. Konkreettinen tapa viestiä, että meidän tuotteet ne ovat laadukkaita ja kestävät. Vink vink Marimekkolaiset.

P.OPia voivat suosia luomu-vaatteidenkin diggarit: luomupuuvillasta valmistettu eko-mallisto on tullut jäädäkseen.

MISSÄ? 

Viihdekeskus Flamingo, 2. krs (Vantaa, Jumbon vieressä)
MILLOIN?

La 30.10.2010 klo 10–14.
 

Huom! Myyntipaikkoja rajoitetusti. Sitova ilmoittautuminen pk-seudun myymälöihimme(FLAMINGO, KAMPPI tai SELLO) 28.10 mennessä. Jos olet mukana tapahtumassamme Second Hand Market – myyjänä, pääset sisään jo kello 9 ja sinulla on mahdollisuus ostaa ensimmäisenä myös kevään 2010 Polarn O. Pyretin mallikappaleita, joita myymme -50 % ovh:sta. Maksuvälineenä käy ainoastaan käteinen.

Mikä on aitoa ruokaa?

Mats-Eric Nilssonin Äkta Vara on vihdoinkin ilmestynyt suomeksi, suomalaisin elintarvike-esimerkein. Aitoa Ruokaa on jo herättänyt mediammekin.

En ole vielä ehtinyt ostaa kirjaa omaan hyllyyn, mutta Nilssonin aikasempi kirja Petos Lautasella - tiedätkö mitä kaikkea suuhusi panet? teki vaikutuksen.

En tiennyt aikaisemmin, että esimerkiksi vanilliinia voidaan valmistaa lahoavasta puusta, tai jopa lehmän paskasta. Vanillinnilla maustettu jäätelö ei enää meikäläistä houkuttele. Kirjan lopun E-koodi-lista järkytti samalla mitalla.

Uuden kirjan sisällöstä suomalainen media nosti esimerkeiksi kauppojen guagamolen, jossa avokadoa on alle 1%. Myös lihapullat, jotka on tehty broilerinnahasta, pääsivät otsikoihin.

Syksyllä 2010 Nilsson esiintyi suomalaisessa ruuasta kertovassa ohjelmassa ja parjasi elintarviketeollisuuden huijaus-yrityksiä. Samassa ohjelmassa Kuopion yliopiston tutkija sysäsi vastuun kuluttajille: jokainen meistä voi tarkistaa mitä tuote sisältää.

Onko vastuu todellakin meidän? Eikö kuluttajan pitäisi voida luottaa lakeihin ja ruuan valmistajiin, voida hyvällä omalla tunnolla ostaa mitä tarjolla on.

Nilssonin kirjoitustyyli on asiallinen, eikä ota kantaa niinkään terveelisyyteen kuin siihen mitä asiat todella ovat - vs. mitä niistä kerrotaan. Toista se on kalifornialaisten naisten kirjoittamassa ruoka-raamatussa.

Huumorilla höystetty terveyskirja Skinny Bitch, tyylistään huolimatta täyttä asiaa sisältävä opus kertoo Nilssonin tavoin siitä miten ruuat on tuotettu. Laihat bitchit ottavat kuitenkin kantaa myös ruuan vaikuttavuudesta terveyteen - ja kalifornialaiseen tapaan kauneuteen. Tämä kirja jos joku saa ylistykseni! Ja naurut päälle.

Atoopikon huulien pelastus!

Syksyn kylmät, miksei kesän paahteetkin, koettelevat ihoa. Atoopikkona kärsin etenkin huulien ja silmien kuivuudesta.

Tänä syksynä olen kokeillut lähes KAIKKIA mahdollisia huulihoitoja saadakseni korppu-ihoni jälleen pehmeäksi. Vaan mikään ei ole auttanut. Mietin jo kalliiden myrkky-merkkien ostamista, koska karstaiset huulet ovat esteettisen kammotuksen lisäksi kipeät.

100% sheavoi kosteutti, mutta voidetta piti lisätä kahden sekunnin välein. Sama ongelma oli kaikissa virallisisestikin huulirasvoiksi nimetyissä ratkaisuissa.

Vaan löytyihän se apu vihdoin: Dr. Hausckan Med-sarjan huulihoito. En ole aikaisemmin törmännyt Med-sarjaan, mutta sen kerrotaan olevan erityishoitoa kaipaavalle iholle kehitetty.

Jo ensimmäinen käyttökerta poisti kireyden tunnun huulista. Kolmantena päivänä huuleni ovat - ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen NORMAALIT!

Yrttien koostumuksella on näköjään sittenkin väliä. Ja 100% luonnonhoito voi todellakin toimia lääkkeen tavoin. Suosittelen lämpimästi.

p.s. tunnettehan mikä ero on luonnonkosmetiikalla ja 100% luonnonkosmetiikalla?

Syömmekö kaloreita vai ravintoa?

Naiset ovat tavoitelleet ikuista kauneutta jo vuosituhansia. Nykynaiselle kauneus on paljon kiinni ulkoisesta olemuksesta ja kulminoituu takapuolen ympärysmittaan. Tammikuun naistenlehdet ovat vuosikymmeniä pursunneet, takuuvarmasti, erilaisia dieetti-ohjeita. Ja eiköhän meitä ilahduteta vinkeillä senttien kadottamisesta näin kesänkin päättyessä.

Laihdutusoppaat ovat perinteisesti laskeneet kaloreita. Vasta viimeisen vuoden aikana valtamediassa on yhdistetty laihuus ja terveys: kaloreiden lisäksi on väliä mistä kalorit syntyvät.

Usein kalorikoostumuksessa puhutaan kuitenkin vain nopeista ja hitaista hiilareista. Hiilareista puhuminen on sinänsä jo plussaa, etenkin suomalaista ruokavaliota tarkasteltaessa. Leipä- ja peruna-pitoinen ruokakulttuuri on pullollaan nopeita hiilihydraatteja ja tärkkelystä, jotka turvottavat ja paisuttavat. Sokereilla täyteen tuupatut jugurtit vielä päälle ja on turha ihmetellä nousevaa insuliinikäyrää, jonka seurauksena vatsamakkarat kasvavat.

Ilokseni naistenlehdet ovat esitelleet pitkin vuotta terveyden puolestapuhujia, jotka vannovat maidottoman ja jauhottoman ruokavalion nimeen. Viimeisin näistä uusimmassa Evitassa (6/2010) - Thorbjörg Hofsteinsdottir on tulossa syksyllä ihan kädestä pitäen suomalaisia neuvomaan. Ehkäpä terveysintoilijat ovat seurausta hiilarittoman ruokavalion suursuosiosta: olemme oppineet glykeemisestä ideksistä, nyt ollaan valmiita ymmärtämään enemmän ja kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta.

Harva kuitenkaan tietää, että terveysintoilijoiden kuvaama ravinto on hyvin lähellä jo vuosikymmeniä tunnettua kasvisruokavaliota nimeltä Elävä ravinto.

Elävän ravinnon "keksijäksi" voi mainita Ann Wigmoren. Latvialaissyntyinen, myöhemmin amerikkaan muuttanut Wigmore etsi sodanjälkeiselle sokerin ja valkoisen jauhon täyttämälle ruokavaliolleen vaihtoehtoisia muotoja, ammentaen yrtit ja rohdot tunteneen isoäitinsä oppeja. Tuloksena oli raakaan ja maitohapatettuun kasvisravintoon perustuva ruokavalio, jossa keskeistä on ruuan elimistölle mahdollisimman helposti sulavaan muotoon muokkaaminen - jauhaminen ja mehustaminen, sekä ruuan ravintoarvon maksimaalinen rikastuttaminen - maitohapattaminen ja idättäminen. Elävästä ravinnosta kirjoitan varmasti vielä monta poustausta. Nyt tyydyn vain toteamaan: ravintoa kehollene etsivien kannattaa tutustua elävään ravintoon ja ammentaa sen tietoja ruuan henkiin herättämisessä.

Inspiraatiota lihasta ja maidosta luopumiseen - ja myrkyllisten lisäaineiden välttämiseen saa myös amerikkalaisesta kirjasta "Skinny Bitch". Se on huumorilla höystetty tieto-pläjäys ruuan merkityksestä terveydelle - ja kauneudelle.

Porkkanoita ja Banaaneja

Ensimmäiset muistiinpanoni terveellisen ruuan valmistuksesta kirjoitin neljä-vuotiaana. Jo pienenä tiesin, että seesamin siemenet sisältävät paljon valkuaista, ja että hedelmiä ja vihanneksia ei pidä syödä samalla aterialla. Puhumattakaan veden litkimisestä ruuan yhteydessä.

Halusin ruoka-saarnaajaksi. Ymmärsin kuitenkin jo varhain, että Suomessa ääntä ei saa kuuluviin, jos ei ole läntisen lääketieteen aivopesemä. Valitettavasti olemme kansa, joka ei usko mitään, mitä ei ole todistettu teollisuuden tai sponsoroitujen tutkijoiden suulla.

Niin, tämän onkin tarkoitus provosoida. Tutkijana itsekin toimineena voin sanoa, että tiedekin joutuu palvelemaan joskus rahaa. Mutta ei toki aina. Kuitenkin, usein eniten euroja omaava saa äänensä koviten kuulumaan.

Vai oletko tienny, että aspartaami on todettu myrkyksi? Tai että ripsivärissäsi saattaa olla rikkaruohomyrkkynäkin tunnettuja ainesosia? Et varmaankaan. Siksipä koen, että minun on kerrottava sinulle suuhusi ja kehoosi ahtamista aineista.

Ruoka ja luonnon kosmetiikka ei ole minulle uskonto. Elämästä nauttiminen hyvällä omalla tunnolla on. Siksi, ollesani mustavalkoinenkin, muistan, että poikkeuksia saa tehdä - nautinnon takia tai tilanteesta johtuen. Pääasia on, että tietää ja tiedostaa, ja pyrkii valitsemaan aina sen parhaan, itsensä ja ympäristönsä näkökulmasta.